Näin on mummollani ollut tapana toisinaan sanoa. Ja niinhän se on. Kun ostaa vaikka housut, huomaa ettei yhdetkään kengät sovi niiden kanssa. Ja kun ostaa sitten ne kengät, niin tarvii myös puseron, sitten laukun ja takin ja lopulta huomaa istuvansa kampaajan tuolissa, jotta uusi tyyli olis täydellinen. Mutta uusi minä ei oikeastaan voi istua nykyisellä sohvalla ja kun sohva on vaihdettu uuteen, niin olohuoneen matto näyttää jotenkin nuhjuiselta ja sen jälkeen huomataan, että sohvapöytä ei kyllä istu tyyliin, eikä oikein telkkarikaan, jota varten pitää tietysti ostaa uusi tv-taso ja oikeastaan seinätkin kaipaisi pientä pintasilausta, ja onhan se noloa, että on siisti olohuone, mutta keittiö, makuuhuoneet, eteinen ja vessa on ihan eri tyyliä, ja oikeastaan autokaan ei enää sovi kuvaan, ja kun uusi auto sitten on pihassa, niin sitten vasta huomaa, miten huonossa kunnossa talo on, ja liian pienikin... Sitten uudessa kodissa huomaa, että ne housut meni muuttotouhuissa ihan pilalle, että täytyypä käydä ostamassa uudet. Uudet housut löytyy, mutta ne on vähän eri tyyliä kun edelliset, joten niihin sopivia kenkiä ei ole jne...

Joo, ostin eilen puseron, kauniin sinisen, jota aikaisemmin jo Lahdessa katselin, mutta siellä ei ollut kokoja. Se jäi vaivaamaan, ja kun kerran Riksusta löytyi oikean kokoinen, niin ostin sen omaksi. Illalla seisoskelin peilin edessä, ja totesin että ei mulla oikeastaan olen mitään sopivaa kaulakorua puseron kanssa. Ja kaulakorun se kaipaa, kun on aika avonainen kaula-aukkokin. En sentään lähtenyt ostelemaan kaulakorua ja sen myötä uutta elämää, vaan tein sen itse. Edes helmiä ei tarvinnut ostaa, varastoista löytyi sininen pallonmuotoinen helmi, joka on ostettu Zenzulusta joskus viime syksynä, kolme sinistä siruhelmeä ja vielä sopivan sinisiä pieniä helmiä, joita sain Milkalta Brasiliasta (se unohtui muuten mainita, Milkan ihana joululahjatuliainen Brasilista, useamman värisiä pikku helmiä ja kivan epätasaisen kokoisia, joten niistä tulee elävää pintaa). Lopputulos näyttää tältä: