Parsin yhtä neulemekkoani, kun A tuli pyytämään "äiti, minäkin haluan ommella!" Eihän siinä muuta, kuin valitsemaan tilkkulaatikosta sopivan väristä tilkkua ja lankarasiasta sopivan väristä ompelulankaa (tai itse asiassa ihan ekaksi taidettiin käyttää muliinilankaa, kun se on vähän paksumpaa) ja töihin! Laitoin kyllä langan valmiiksi neulansilmään ja tein toiseen päähän solmun, mutta siitä eteenpäin neitonen sai vapaat kädet. Tulosta syntyi nopeasti, ja kun muutama hieno ompelus oli valmis, niin kuului: "äiti, missä kamela on, minä ottaa kuhan näistä ompeluskista, kun ne on niin hienoja!"

Hienoja on, kolmevuotiaan ekat ihan omat ompelukset. Ja kuvatkin on ihan itse ottanut.

Meidän A:sta taitaa tulla isona käsityöbloggaaja ;)

Nyttemmin noita myttyjä on syntynyt jo parisenkymmentä. Mä sain noi ekat talteen ja sitten A on tehnyt niitä mm. molemmille mummoilleen lahjaksi, ja lupasipa ystävällisesti ommella hienoja ompeluksia "nii paalosti, että iittää ihan kaikille!"