No niin. Jatketaanpa eilistä juttua. Mä siis eilen mietin, että mitä tekisin siitä miehen villapaidasta. Puin sen päälleni ja mietin, et josko tekisin siitä itselleni puseron, mutta mulla on jo yksi miehen villapaidasta (se kutistui pesukoneessa) tehty pusero. Sit juolahti mieleen tehdä hame, ja kokeilin, että sopisko puseron kaula-aukko vyötärölle. Sopihan se, ja siitä ajatus sitten jalostui mekoksi.

Ihan kokeilemalla tein, eli mulla ei ollut mitään kaavaa tai ohjetta. Kokeilin aina päälle, ompelin ja leikkasin. Kaikki mahdolliset saumat ompelin ensin suoralla, kokeilin ja ompelin tuplasiksakin ennen kankaan leikkaamista. Olin niin keskittynyt puuhaan, että unohdin ottaa kuvia matkan varrelta, mutta yritän nyt tässä kuitenkin selvittää, miten puserosta tuli mekko.

Tästä siis lähdettiin. Olen tuohon kuvaan merkannut suunnilleen, mistä puseron osista tuli mekon osat. Aloitin sillä, että ompelin saumat kaula-aukon luota puseron sivusaumaan kainalon alle. Eli siis sain leikattua hihat irti.

Tältä tekele näytti hihojen irrottamisen jälkeen. Sitten vaan kokeilemaan hameosaa päälle ja säätämään helman sivusaumojen kanssa. Puseron kaula-aukko tuli mulla rintojen alle ja pusero oli niin pitkä, että helma yletti polveen. Pusero oli myös tosi leveä, joten mä kaventelin sitä aika paljon. Olisin tykännyt leveämpihelmaisesta mekosta, mutta jotenkin se kangas ei vaan laskeutunut kivasti ja näytti hölmöltä. Mulla kesti helmaosan ompelussa tosi kauan, kun aina ompelin ja kokeilin ja leikkasin ylimääräiset pois, ja totesin, että jostain kohti pitää vielä vähän parannella... Ja tosiaan välttääkseni neuloksen purkautumisen ompelin varmuudeksi päällekkäin kaksi kerrosta siksakkia reunoihin.

Kaula-aukon kohta oli vähän väljä, joten mä pujotin sinne kuminauhan. Siinä kohdassa tein virheen, ehdottomasti olisi pitänyt laittaa kuminauha vasta sitten, kun olin yhdistänyt helman ja yläosan (ja sehän olisi ollut ihan selvää, jos olisin vähän pysähtynyt ajattelemaan ennen kuin teen). Mutta enpähän jaksanut sitä kumpparia enää ottaa poiskaan, onnistui näinkin.

Sitten kävin kiinni puseron hihoihin. Mittailin suunnilleen, minkä verran hihan yläosasta tarvitsen mekon yläosaksi ja leikkasin hihat sopivasta kohdasta poikki. Mekon yläosaksi tulevan hihan osan sivusauman leikkasin auki, joten mulla oli jäljellä kaksi pientä hihaa ja kaksi mukavan kokoista neuloskappaletta, toinen mekon etu- ja toinen takakappaleeksi. Siksakkasin avoimet reunat ja sitten taas tuuripelillä osia yhdistelemään.

Mittailin, mihin kohtaan tulisi hiha. Mulla oli n. 10cm päästä helmaosan yläreunasta (eli siitä rintojen alta) hihan paikka, eli ompelin sen verran sivusaumoja noihin yläkappaleisiin, jotta sain ne kiinni toisiinsa. Sitten kiinnitin hihat ja aloin pohtia olkapäiden ja kaula-aukon kohtaloa.

Tässä kuvassa on nyt siis hihat kiinnitetty, ja kuten näkyy, hihan yläpuolella on aika paljolti tavaraa jäljellä. Mulla kävi tuuri, kun tuo alkuperäisen puseron hiha (siitä kohti, mistä oli leikattu poikki) oli leveydeltään sopiva rinnan alle, eli riitti ommella vaan suoraan sivusaumat, ei tarvinnut kaventaa tai keksiä mitään levennystä. Hihojen yhdistämisen jälkeen mulla oli siis vielä olkapäät ja koko muukin hihojen yläpuolinen osa mekosta auki. Yläosa vaan päälle ja sommittelemaan :)

Tästä näkyy, miten hakaneulan kanssa taittelin kangasta sopivaksi olkasaumaksi. Olkasauma ulottuu vähän käden puolelle, jotenkin se vaan meni paremmin niin. En osaa ihan selittää, miten se nyt meni, mutta nää on varmaan niitä juttuja, jotka joka kerralla tulee vähän erilaiseksi... Olisi siis pitänyt ennen hihojen yhdistämistä vähän tasoittaa kappaletta (aiemmasta kuvasta huomaa, että kangas levenee ylöspäin). Mutta näin tällä kertaa :)

Tässä vaiheessa en ollut vielä yhdistänyt mekon ylä- ja alaosaa toisiinsa, mutta ne oli mulla päällekkäin puettuna, jotta yläosa pysyisi paikallaan. Ompelin siis olkasaumat, leikkelin sieltä ylimääräiset osat pois, ja sitten oli mekon yläosan ja helman yhdistämisen vuoro. Tämä olisi ollut helppo nakki ilman sitä kuminauhaa, nyt jouduin vähän purkamaan, kun en venyttänyt kumpparia tarpeeksi. Mutta siis ompelin ihan vaan suoralla ompeleella mekon yläosan kiinni helman yläreunaan (siis alkuperäisen puseron kaula-aukkoresorin yläreunaan).

Sitten säätäminen kaula-aukon kanssa. Mä taitoin vaan reunat sisään päin ja ompelin käsin kiinni niin, ettei ommelta näy. Viimeiset säädöt ja korjailut sinne tänne, ja mekko oli valmis!

Ja siitä tuli hyvä! Ei mikään edustusasu, mutta oikein kelpo kotimekko! Ei uskoisi, että on villapuserosta tehty, eikö?

Miesten xxl villapaidasta saa todistettavasti polvipituisen naisten mekon kokoa 32. Jotain iloa siitäkin, että olen pieni nainen, jolla on iso mies :)

Mä olen NIIIIIIN tyytyväinen tähän! Tämmöisiä kierrätysprojekteja on ihana tehdä, kun voi tehdä vaan, ja jos menee pieleen, niin eipähän ole maksanut materiaalista mitään. Parasta on tietysti, jos onnistuu, niin kuin tällä kertaa kävi.

No totuuden nimessä on sanottava, että kerrankin vaate näyttää kuvassa paremmalta kuin päällä, oikeasti pikkuisen tuppaa kainalon kohdalle tulemaan kurttua. Mutta silti, tykkään tykkään tykkään! Sitä vaan vielä mietin, että kaipaisko tuo jotain piristettä? Pitsiä tai satiininauhaa tai jotain?