Teen, tai tein, Suvista tuubitoppia oman pään mukaan. Joustinneuleena, jotta toppi saattaisi pysyä päällä vaikka summittainen arvioni leveydestä menisi hitusen harhaan (okei, tästä voi jo ehkä aavistaa tuloksen). Haluan tehdä topin joustinneuleena myös siksi että se on nättiä, ja kun kerta kaikkiaan olen nyt saanut päähäni että sen pitää olla joustinta. Jostain ihmeen syystä joustimesta tuli aika rumaa, oikealla neulottujen kohtien reunimmaiset silmukat oli kamalan rumia. Niinpä suunnilleen 15 cm neulottuani purin eilen koko jutun ja aloitan tänään uudestaan. Ehkä, jos en ole enää kovin äkäinen siitä.

Joustimen neulominen on nimittäin jokseenkin tylsää. Mutta kun mulla on päässä kuva siitä topista, niin pakko se nyt vaan on tehdä... Jos toisella yrityksellä tulisi vähän nätimpää. Vaikka mulla on kaiken kaikkiaan aika epätasainen käsiala. Luulis, että se olis vuosien varrella tasoittunut, mutta eikä mitä. Ehkä sitten kun ole eläkkeellä, saan tasaista ja kaunista neuletta aikaan.

Ja alkuviikosta lähti postiin elämäni ensimmäiset postcrossing-kortit. Tällaisilta ne näyttivät:

104192.jpg
104193.jpg

Ensin rajasin tummanvihreän korttipohjan, sitten liimasin kohotarroilla siihen toisen värisen vihreän kartonginpalan ja sen päälle vielä kohotarroilla vihreäkuvioiden paperin, jonka päälle oli liimattu puhelinluettelon kartasta leikattu pala. Saavat amerikkalaisetkin sitten jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista on Riihimäellä :)

Kortit näyttivät luonnossa HUOMATTAVASTI paremmilta kuin kuvissa. Olin niihin ihan tyytyväinen.