Silmukan ytimestä -haasteen aiheena on tässä kuussa lempieläin. Silmukan ytimestähän on Silmukan saalistus- ja Pipon ytimestä -blogien yhteinen kuukausittainen haaste.

Mä en ole ollenkaan eläinihminen. Eläimet ei mua kiinnosta ihmeemmin, enkä halua itselleni lemmikkiä tms. Mutta mulla on kyllä lempieläin. Mun lempieläin on Molli.

Molli on mun vanhempien (tai virallisesti mun siskon, mutta käytännön syistä mun vanhempien) koira. 13,5-vuotias collie, joka on jo melkein kuuro ja varmaan vähän dementoitunutkin. Ehdin asua pari vuotta kotona yhtä aikaa Mollin kanssa, joten koiran lenkitys ja muut hommat ovat tulleet tutuiksi (meillä oli ehdoton ehto koiran hankinnalle, että lapset sitten hoitaa sen itse. Ja hoidettiinkin, niin kauan kuin kukin kotona asui. Eli toisin sanoen Molli on ollut jo monta vuotta mun vanhempien ristinä...).

IMG_0470-normal.jpg

Mollin nuoruudenkuvasta tehty magneetti koristaa nyt meidän jääkaapin ovea.

Magneetti on tehty tarrataustaisesta magneettilevystä. Leikkasin ensin valokuvasta (joku ylijäämäkuva, mikä ei ollut päätynyt albumiin) koiran ääriviivojaan myöten irti ja päällystin varmuudeksi kuvan kontaktimuovilla. Sitten vaan leikkasin sopivan kokoisen palan magneettilevystä ja liimasin sen kuvan taustapuolelle ja siistin reunat. Nopeaa.

Magneetti ei ole luonnossa kauhean suuri, kuutisen senttiä korkeudeltaan. Vastaavan tapaisia olen ylijäämävalokuvista tehnyt aiemminkin (ylijäämävalokuvista saa muuten vaikka mitä! Siinä onkin yksi aihe, josta pitäisi joskus postata!)

edit 7.3.: Hyvään aikaan tuli tämä postaus. Tänään isä soitti ja kertoi, että Molli on päässyt paremmille metsästysmaille. Ei tullut yllätyksenä, koira oli jo vanha ja selvästi sairas, mutta surullista tietysti silti.