Nyt kun olen tullut esitelleeksi lasten kanssa tehtyjä askarteluja, ajattelin vähän enemmänkin kertoilla meidän askartelupuuhista (ts. vaikea keksiä aihetta tälle päivälle -onneksi on haastekuukausi jo yli puolen välin!).

Mun lapsuudenkodissa on paljon askarreltu ja tehty käsitöitä, äiti on käsityöihmisiä, ja molemmin puolin isovanhemmista löytyy samoja ominaisuuksia. Nyt itse äitinä arvosta tosi paljon sitä, että äiti on jaksanut meidän kanssa askarrella ja puuhata vaikka kuinka paljon! Lapsuudenkodin peruja on siis varmaan osittain ainakin se, että mäkin haluan omille lapsille tarjota mahdollisuuden luovaan käsillä tekemiseen.

Aiemminkin olen jo tainnut mainita, että meillä lapset askartelee lähes päivittäin. Mun käsityötarvikekaapin alin hylly on lapsia varten. Siellä on lasten käyttöön tarkoitettuja papereita, korttipohjia, kartonkeja, lankoja, sormivärejä, helmiä ym. Keittiössä on piirustuspaperia, kyniä, liimaa, sakset ja askartelualustat. Mä olen yhden vanhan vahakankaan saksinut palasiksi, askartelu- ja piirtämisalusiksi siis, ja toinen vanha vahakangas on sitten sitä varten jemmassa, että kun tehdään yhdessä jotain isompaa ja enemmän sotkevaa, niin saadaan koko pöytä piiloon. Näitä juttuja saavat siis lapset käyttää omin päin, sääntönä on se, että askartelualusta pitää aina muistaa laittaa (eivät aina muista, nykyistä edellinen vahakangas oli kahdessa päivässä sotkettu pilalle. Onneksi vahakangasta saa halvalla!) ja kaikki sotkut pitää itse siivota (eipä aina meinaa onnistua sekään -se väsymys kun iskee aina juuri siinä siivousvaiheessa). Keittiön pöytä on meillä askartelupaikka.

Sitten on sellaisia tarpeita, joita saa pyytäessä käyttöön. Esim. erilaisia papereita ja kartonkeja, askartelusilmiä, höyheniä, erikoiskyniä, erikeeperiä (lapsilla on siis itsellään puikkoliimoja ja joku pursotettava paperiliima), nauhoja, kimalteita ja kimalleliimaa yms. Annan kyllä mielelläni lasten näitäkin kaikkia käyttää, mutta ne eivät ole ihan vapaassa käytössä. Ensinnäkin siksi, koska niitä helposti käytetään melko hillittömästi. Onhan se tietysti omanlaistaan luovuutta, kun koko kimalleliimatuubi pursotellaan yhdelle korttipohjalle, mutta oon sen verran pihi, että mielelläni soisin sen riittävän vähän pidempään. Toinen syy on sotku. H tarvitsee vielä vähän apua kimalteiden ja sen sellaisten käytössä.

Tytöt siis askartelevat paljon ihan kahdestaan. Kaikenlaista paperiaskartelua edellä mainittuja materiaaleja hyödyntäen meillä syntyy harva se päivä. Usein lopputulos on näin aikuisen silmin katsottuna lähinnä toisiinsa liimattu kasa silppua, mutta tärkeintä onkin tekemisen ilo. Toki usein syntyy oikein onnistuneitakin tuotoksia. Paperiaskartelun lisäksi tytöt saavat omin päin tehdä hamahelmijuttuja, pujotella helmiä ja muuta näpertelyä.

Aika paljon me tosiaan sitten tehdään myös yhdessä. Erilaisia paperiaskarteluja, joiden idea on joko omasta päästä keksitty tai jostain bongattu. Ompelutöitä (tytöt tykkää ommella myttyjä), koska en luota, että muistavat neulan palauttaa, jos omin päin tekevät. Ja sitten jotain vähän erikoisempia, kangasmaalausta vaikka. Jonkun verran toki katson vierestä tai osallistun tyttöjen omiinkin askartelupuuhiin, mutta kun tuo nuorimmainen ei oikein vielä ole askarteluiässä, niin se vähän rajoittaa :)

Mä uskon, että lapsille on tärkeää saada tehdä askarteluja ihan omilla ehdoillaan, vaikka se aikuisesta usein tuntuu sotkemiselta ja materiaalin tuhlaamiselta. Mutta yhtälailla pidän tärkeänä sitä, että tehdään ohjattuja askarteluja, koska on hyödyllistä opetella tekemään myös ohjeen mukaan, ja siinä samalla oppii uusia juttuja. Plus että tietysti molemmat tavat askarrella on lasten mielestä hirmu hauskaa, ja sehän on tärkeintä! :)

Tosi vähän olen tänne blogiin tallentanut lasten kanssa tehtyjä askarteluja, mutta jotain sentään. Tunnisteella "lasten tekemä" löytyy tuolta arkistosta. Voisin sieltä nostaa näiden viime viikon aikaansaannosten lisäksi esille ainakin itse tehdyt kynttilät, kangaskassit ja mukit.