Tein viime viikolla päätöksen, että mulla saa olla korkeintaan viisi keskeneräistä työtä kerralla. Päätöksen ansiosta valmistui tämä pieni kukkaro kaverille synttärilahjaksi.

134226.jpg

Kukkaro-parka oli vuoden verran odottanut kokoamista. Ristipistoilut tein viime kesänä. Mainio päätökseni innoitti myös neulomaan viimeiset sentit edellisen postauksen boleroa ja viikonloppuna äidin ompelukoneella tein vuorin siihen virkattuun laukkuun ja eilen sitten sen ompelin käsin paikoilleen.

Mulla on muuten joku ihme taipumus pistellä itseäni neuloilla aina kun mahdollista. Eilen laukun vuoria kiinnittäessä sain melkoista akupunktiohoitoa sormenpäille.

Laukun valmistuttua olikin enää neljä keskeneräistä työtä. Päätin olla kaivelematta kaappeja (koska sieltä löytyisi takuuvarmasti aika monta jo unohtunutta keskeneräisyyttä) ja annoin itselleni luvan aloittaa sormikkaat vaaleanpunaisesta koolaidatusta Nallesta.

Olen tehnyt elämäni aikana yhdet sormikkaat, yläasteella oli pakko. Siitä on nyt kymmenisen vuotta. En tykkää pienen putken neulomisesta ja sormikkaissa tulee paljon päättelyä. Mutta nyt oli tarve, ja vieläpä vaaleanpunaisille (joka ei yleisesti ottaen todellakaan ole mun suosikkiväri), joten työhön vaan. Sen verran tuntuu järki luistavan, että ilman ohjeen tukea olen nyt saanut ekan sormikkaan pikkurilliin asti.

Tein myös toisen päätöksen. Saan ostaa lankaa vain sen verran kun nyt käytössä oleviin säilytystiloihin mahtuu. Mulla on yhdessä kaapissa neljä hyllyllistä lankaa (no on siellä myös ristipistokamoja ja poppanakudetta ja vähän jotain kankaita) ja kaiken langan on kerta kaikkiaan mahduttava sinne. Mitään uusia lankakätköjä ei saa syntyä.

Päätös johtui siitä, että löysin yhden kätkön, jonka olemassaolon olin unohtanut. Nyt lankavarasto on täynnä ja yritän hillitä itseni.

Paitsi salaiselle neuleystävälle saa tietysti ostaa, ja muutenkin, jos on ihan pakko. Jos vaikka tarvii lisää lankaa johonkin keskeneräiseen työhön tai muuten vaan on hyvältä kuulostava syy.

Ai niin, salainen neuleystävä oli jättänyt toiseen blogiini kommentin. Huimaa.