Mulla on joka syksy ja kevät vimma ommella pipoja. Käykö muillekin niin? Kukaan ei oikeastaan ole pipon tarpeessa, mutta jotenkin niitä on vaan pakko tehdä.

Ajattelin käyttää kangaslaatikkoon kertyneitä trikootilkkuja pois ja ommella muutaman pipon. Omat lapset halusivat pipot ja tytöt olivat jo arvontavoittona saadusta fanttikankaasta varanneet pipot itselleen (ei lapset kyllä yhtään pipoja olisi tarvinneet, kun viimeksi keväällä niille pipoja ompelin). Teki mieli myös ommella siskon lapsille pipoja (vaikka niillekin on varmaan sisko jo ommellut ihan tarpeeksi). Sitten tuli mieleen, että toinen kummipoikakin ilahtuisi varmaan uudesta piposta.

Pipopohdintojen seurauksena syntyi 10 pipoa.

Omille lapsille. Kaikki kankaat (paitsi tuo fantti) on jämiä tai vanhoista vaatteista kierrätettyjä. Kaikki pipot on kaksipuoleisia. Takimmaisessa sisäpuolella fanttikangasta, kahden muun sisukset yksivärisiä (tummansininen ja marjapuuron värinen).

Kahdelle siskonlapselle ja kaksi ihan pienimmistä jämistä tehtyä vauvanpipoa lahjalaatikkoon.

Harmaaraidallinen pipo itselle ja tähtipipot toiselle siskonpojista (meidän esikoisella on samanlainen, ja ajattelin, että serkut tykkää olla samanlaisissa pipoissa, kun kuosikin on unisex) ja kummipojalle.

Pipot ryhmäkuvassa. Sain käytettyä kivan määrän jämiä ja kierrätettyä kaksi trikoopuseroa. Hyvä minä!

Ihan just nyt heti ei kuitenkaan tee mieli ommella yhtään pipoa.

Siispä ompelin keskimmäiselle taas yhden Frozen-vaatteen. Ihan perus pitkähihaisen puseron.

Loistavasti kohdistettu! Päätön Elsa :D :D

Lapsi ei kylläkään huomannut, ennen kuin itse huomautin (itsekin huomasin vasta valokuvista). Onneksi tuossa on kuvia sen verran monta, että yksi päätön Elsa ei paljon menoa haittaa.

ps. Vielä on pari päivää aikaa ilmoittautua Joulukalenterivaihtoon!