Nyt kun isänpäivä on aikaa sitten takana ja viimeinenkin isä on lahjansa saanut, on aika esitellä, mitä tuli tehtyä. Pari viikkoa ennen isänpäivää, Miehen ollessa leirillä, siskoni poikansa kanssa tuli meille isänpäivälahjojen tekoon, ja valmista tulikin. Toisella oli vauva sylissä ja tiukka ote toisesta jalasta, toinen suti sen toisen jalan pohjaan maalia ja painoi kankaalle... Isit sai hienoja lahjoja :)
 

 
Tämä pusero on Miehelle. A:lla oli tässä vaiheessa jo molemmat jalat maalissa. Tarkoitus oli laittaa jalanljäljet vierekkäin, mut mun ote toisesta jalasta ei ihan pitänyt, ja kun vasenta jälkeä painettiin, niin A ehti huitasta oikealla jalalla punaisen viirun tuonne sivummalle. Päätettiin sitten laittaa jalanjäljet näin. Eli ihan A:n omaa desingia, joku on kipitellyt pikku jaloillaan paidan poikki...
 

 
Siskon mies sai pojaltaan tämmöisen. Tämä oli ehkä paidoista omituisin, koska pikkumies onnistui vasenta jalkaansa vähän liu'uttamaan, kun taas oikean varpaat veti ihan kippuraan. Siksi jalanjäljet on noin kovin eri kokoisia. Aikamme tulosta katseltuamme tultiin siihen tulokseen, että eikös isänpäivälahjan pidä näyttääkin lapsen tekemältä?
 

 
Tämä on mun isän lahja, pienet serkukset painoivat jalanjälkensä papan puseroon. Nämä jäljet onnistui ehkä parhaiten, mikä on sikäli hassua, että tämä tehtiin ekana.
 

 
Tässä sitten vielä MIehen isän lahjus. Näin niiden jälkien olisi ollut tarkoitus Miehenkin puserossa olla...

Siskon miehen isäkin sai puseron, mutta sisko ja sen mies teki sen myöhemmin, joten siitä ei ole kuvaa. Kaikki isät taisivat ihan ilahtua lahjoista. Mietittiin, että tästä tulis kiva traditio, joka vuosi jalanjälkipusero. Jalanjäljet vaan kasvais, sitten niitä ehkä olis jo useammat, joskus ne vois kulkea selän poikki, joskus puseron helmassa... Mutta en tiedä kuitenkaan. Kaipa sitä pitää vaihteluakin olla. Mainittakoon vielä, että väri oli myrkytöntä. Ei syötäväksi sopivaa kuitenkaan, mutta ainakin kaupan myyjä vakuutti, että sitä voi ihan turvallisesti sutia lapsen jalkapohjiin. (Tämä tiedoksi niille, jotka kokisivat muuten tarpeelliseksi anonyyminä ilmoittaa, että olemme huonoja äitejä, jotka myrkyttävät lapsensa vaarallisilla maaleilla jnejnejne)