Kuten taisin jo viimeksi mainita, värikkäiden 7 veljeksen jämät riitti (nipin napin) vielä esikoisen puseroon. Tänään sain virkkailtua puseron valmiiksi. Jos sääennusteet pitävät paikkansa, ensi viikolla on sille käyttöä :)
Samalla mentiin kuin viimeksikin, omasta päästä virkkailtu. Tyttö toivoi kolmen kerroksen levyisiä raitoja ja päätti suurimmaksi osaksi aina seuraavan värin (ja mä tietysti onnistuin muutaman kerran valitsemaan tytön mielestä ihan pieleen...). Yläosa on tehty raglanina. Jossain facebook-ryhmässä kyseltiin, miten onnistuu virkata raglanyläosa. Mä tein ihan samalla periaatteella kuin neulotunkin, eli hihan ja vartalo-osan yhdistymiskohdissa kavensin silmukan sekä hihan että vartalo-osan puolelta, eli yhteensä 8s per kavennuskierros. Pienemmässä puserossa onnistui kavennukset paremmin, siinä kavensin ensin muutaman kerran joka toinen krs, sitten joka neljäs. Virkattu pusero on siitä mukava, että sitä on helppo sovittaa matkan varrella, niin näkee tarviiko kaventaa enemmän vai vähemmän.
Noi värit.
Virkattu villapusero
koko: n. 130cm
lanka: 7 veljestä, jämäkeriä, yhteensä 358g
koukku: 6mm virkkuukoukku
malli: omasta päästä. Ihan peruspusero alhaalta ylöspäin, yläosa raglan
Tässä vielä molemmat puserot. Hämmentävästi isompaan puseroon kului 20g vähemmän lankaa kuin pienempään. Olisko sitten käsiala löystynyt, tai vaa'assa vikaa. Lankalaihis on nyt kuitenkin näiden puseroiden ansiosta 1161g miinuksella, mikä on tosi hyvä mulle! 1,5kg oli tavoite, eli olen jo ylittänyt puolivälin määrässä, mutta mä oletan, että loppuvuodesta saattaa tulla lankaa esim. joulukalenterista... (joulukalenterivaihto on siis tulossa, odotelkaa elokuulle!)
Mä niin tykkään näistä puseroista. Tekisin itsellenikin, mutta värikkäät jämät on nyt aika lailla loppu, ihan pikkuruisia nöttösiä vaan jäi yli. Ei ne riitä edes harmaisiin yhdistettynä. Pitää varmaan alkaa kerjätä tutuilta 7 veljeksen jämiä :)
Tässä vielä pari totuudenmukaista kuvaa siitä, millaista on kuvata innostuneita, vähän väsyneitä ja toisiaan villitseviä 7- ja 4-vuotiaita:
Kommentit