Olin toissa viikonloppuna kansalaisopiston hopeaketjukurssilla. Ihan sellaisella kahden päivän lyhytkurssilla vaan, mikä olikin tämmöiselle kotiäidille oikein sopiva. Varsinkin, kun Miehellä on noita reissuja, niin mihinkään joka viikkoiseen ei oikein pysty sitoutumaan. Onneksi on kaikenlaisia viikonloppujuttujakin joskus!

Lauantaina opeteltiin tekemään hopealangasta renkaita ja sitten tehtiin niistä renkaista ihan yksinkertainen muinaisketju (itselle muistiin, että 1mm langasta ja 3,5mm veivillä). Tämmöinen:

Tein omaan ranteeseen sopivan, eli aika pienen. Ehdin sitten tekemään vähän lisääkin renkaita, ja sain aikaiseksi myös yhden ruoriketjun (1mm lanka, veivit 3,5mm ja 6mm), siitäkin omaa kokoa rannekorun. Tässä kuvassa ei ketjussa ole vielä lukkoa.

Lauantain jälkeen olin sitä mieltä, että hopeaketjujen tekeminen on oikein kivaa, mutta ei niin kivaa kuitenkaan, että haluaisin hankkia välineitä ja materiaaleja itselleni. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa vois sitten käydä toisellakin kurssilla näpertelemässä. Sunnuntaina tein sitten alkajaisiksi loppuun kesken jääneet ruorikorvikset:

Ne kuuluis ohjeen mukaan taittaa sellaiseksi lenksuksi, mutta taidan jättää tuollaiseksi roikkuviksi, kun pidän niistä enemmän noin. Noistakin puuttuu vielä koukut, en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä. Sitten tein ohuemmasta langasta vielä käärmeketjun (0,8mm lanka, 4mm veivi), ja siinä vaiheessa taisin jäädä koukkuun.

Ylläri pylläri, käärmeketjukin omaan ranteeseen sopiva... Ja siitäkin lukko puuttuu, pitäis nyt saada aikaan laittaa lukot noihin.

Voi myös olla, että jäin koukkuun siinä vaiheessa, kun korut tuli ulos kiillotusrummusta, ja näin, miten nättejä ne oikeasti on (noista kuvista ei saa kovin hyvää käsitystä). Aloin vielä tehdä 0,6mm lankasta pieniä kepeitä korviksia, mutta ne jäi kesken (ja ovat sitä edelleen). Nyt tekis mieli kauheasti ostaa itselle korusaha ja pari veiviä ja sahauspuikkoa, hopealangasta ja muusta puhumattakaan. Mutta koska uuden perheenjäsenen syntymään on enää jokunen viikko, niin hillitsen itseni, ja jos vielä vuodenvaihteen jälkeen kuvittelen, että mulla on aikaa ja intoa touhuta hopean kanssa yhtään mitään, niin ehkä sitten...

Hassuinta tässä on se, että mä en edes itse käytä hopeakoruja. Ja nyt sitten tein nimenomaan omaan kapeaan ranteeseeni sopivat kolme rannekorua... En kyllä varmaan kuitenkaan raskis antaa noita lahjoiksikaan, kun ne on ekat ite tehdyt, että siinä mielessä ei haittaa. Ja ainahan niitä voi pidentää, jos tulen toisiin ajatuksiin. Mutta jos jos jos jonain päivänä hommaan itelle välineet, niin sitten teen varmasti muille lahjoiksi näitä. Sormia niin syyhyttäis...

Mutta niin. Oli hirmuisen antoisa kurssi, ihana oppia uutta, ja ehkä parasta kaikessa se, että sai kahtena päivänä syventyä kuudeksi tunniksi tekemään jotain ihan omaa ja kivaa ilman, että tartti huolehtia tippaakaan kenenkään muun syömisistä, viihdyttämisestä, pottailuista, päiväunista jne.

Tässä vielä yksi kuva noista ketjuista: