Meidän esikoinen täytti 6 vuotta ja sai lahjaksi rannekellon. 3-vuotias H otti sen aika raskaasti, vaikka ei muuten lainkaan isosiskonsa juhlia tai lahjoja kadehtinut. H on jo reilun puoli vuotta (muistaakseni, voi olla pidempäänkin) ollut rannekelloista innoissaan, ja yleensä sillä on ranteeseen köytettynä joko sen itsensä tekemä "käsikello" tai joku muu rannekelloa imitoiva viritelmä.

IMG_1932-normal.jpg

H:n itse ompelema "käsikello", jonka äiti ompeli kiinni villalangasta kierrettyyn naruun. Köytetään huolellisesti ranteeseen lähestulkoon joka aamu.

Joten totta kai isosiskon saama oikea "käsikello" oli pienemmälle kova pala. Haikeana se toissapäivänä mietti, että milloinkohan hän saisi ihan oikean käsikellon. Mulle tuli siinä mieleen, että mulla taitaa olla mun 7-vuotislahjaksi saama rannekello vielä jossain tallessa (oon kyllä yks hamsteri).

Ja olihan se! Kauniisti omassa kotelossaan, vieläpä. Tosin kun otin kellon pois kotelosta, sen muovinen (?) ranneke mureni käsiin pieneksi muruksi. Itse kellohan ei tietenkään ole toiminut vuosiin. Mutta eipä hätää, arvelinkin, että ranneke on melkein 24 vuoden jälkeen melko entinen. Kysyin H:lta, että millaisen rannekkeen hän haluaisi, ja toiveena oli keltaista ja punaista. Helmistä ja ohuesta kuminauhasta askartelin siis "käsikelloon" rannekkeen, ja nyt on neidillä oma kello, joka on kuulemma aivan ihana :) Yhtään ei haittaa, että kellon viisarit ei liiku, pääasia oli nyt se, että kellotaulu on kuitenkin oikea. Tällä mennään siis jonkin aikaa, ja ostetaan se oikea käsikello vaikka sitten synttärilahjaksi.

IMG_1895-normal.jpg

Siinä se käsikello nyt sitten on. Itse kello vuodelta 1990 ja ranneke uusinta uutta :)

IMG_1893-normal.jpg

Ensimmäinen rannekello oli aikanaan kova juttu. Sen verran kova, että taakse on kaiverrettu mun nimi ja 7-vuotissyntymäpäivä. Sain kellon kummitädiltäni synttärilahjaksi.

IMG_1896-normal.jpg

Hyvä tuli. Sopivan kokoinen ja nätti. Äidille tuli hyvä mieli, kun tyttönen niin tykkää. <3