Parsin yhtä neulemekkoani, kun A tuli pyytämään "äiti, minäkin haluan ommella!" Eihän siinä muuta, kuin valitsemaan tilkkulaatikosta sopivan väristä tilkkua ja lankarasiasta sopivan väristä ompelulankaa (tai itse asiassa ihan ekaksi taidettiin käyttää muliinilankaa, kun se on vähän paksumpaa) ja töihin! Laitoin kyllä langan valmiiksi neulansilmään ja tein toiseen päähän solmun, mutta siitä eteenpäin neitonen sai vapaat kädet. Tulosta syntyi nopeasti, ja kun muutama hieno ompelus oli valmis, niin kuului: "äiti, missä kamela on, minä ottaa kuhan näistä ompeluskista, kun ne on niin hienoja!"

Hienoja on, kolmevuotiaan ekat ihan omat ompelukset. Ja kuvatkin on ihan itse ottanut.

Meidän A:sta taitaa tulla isona käsityöbloggaaja ;)

Nyttemmin noita myttyjä on syntynyt jo parisenkymmentä. Mä sain noi ekat talteen ja sitten A on tehnyt niitä mm. molemmille mummoilleen lahjaksi, ja lupasipa ystävällisesti ommella hienoja ompeluksia "nii paalosti, että iittää ihan kaikille!"

Nyt kun joulusta on jo yli kuukausi, alkaa varmaan olla viimeinen tilaisuus raportoida annetuista joululahjoista...

Lasten kanssa tehtiin molempien kummeille pannulaput, yhteensä 7 kappaletta (yksi puuttuu kuvista). Samanlaisia kuin äitienpäivälahjat, vaikkakin jokainen on tietysti täysin uniikki :)

Tässä ensimmäisessä kuvassa on A:n aikaansaannoksia. Pannulaput on molemmin puolin maalattuja. Edelleen kierrätin ex-kämppiksen vanhaa risaa lakanaa ja äidin edesmenneen kummitädin vanhoja käsipyyhkeitä. Jos jotakuta sattuu enemmän valmistusprosessi kiinnostamaan, niin siitä on selvitystä täällä. A tosiaan maalaili kangasväreillä sitä sun tätä. H:lle en uskaltanut antaa pensseliä käteen, noi kangasvärit kun on erittäin pitäviä (testattu! Ei lähde vaatteista pois sitten millään) eikä niitä erityisemmin tarvitsisi syödäkään. Painettiin sitten H:n kummien pannulappuihin toiselle puolelle neitokaisen jalanjälki ja toisille puolille H piirteli omaa taidettaan kangastussilla (lähtee naamasta, ja onnistuin pitämään sen poissa H:n suusta).

Toi ylimmäinen noista on A:n tekemä, kaksi alempaa juuri vuoden täyttäneen H:n piirusteluja. Näihin jouduin käyttämään uutta lakanakangasta, mutta sisus on edelleen kierrätettyä.

Mainitsinkin täällä, että tein kesällä H:lle mekon, ihan vaan kokeiluversiona ystävän lapselle tilattua mekkoa varten (olen niin vähän ommellut, että piti tehdä testiversio ensin). A sai sitten tosiaan myös mekon, ja tämän näköisinä siskokset edustivat pienen serkkunsa kastajaisissa ja H:n 1-vuotissynttäreillä:

juhlamekot

koot: n. 80cm ja 100cm

materiaali: ryppytaftia

malli: ihan ite tein kaavat

Kuva on jälleen kerran mitä sattuu. Noita kahta on mahdoton saada pysymään samassa kuvassa paikoillaan ja vieläpä jotenkin edustavasti. Nytkin Mies tuolla pitää H:sta kiinni, ettei se juoksisi kameran luo. Mun pieni linssilude :)

Mut kivat mekot tuli, ihan tuollaiset simppelit perusmekot, mut tykkään. Jouduin värjäämään tytöille sukkikset ja A:n puseron, kun halusin alle tummanruskeaa. Paljon muuta, kuin nää mekot, en nyt syksyn aikana olekaan saanut valmiiksi... Tyttöjen kanssa tehtiin lasten kummeille joululahjaksi pannulaput (niistä kuvia joskus, jos vaan muistan) ja A:lle tein yhdet lapaset. En ole vaan ehtinyt, enkä kyllä jaksanutkaan. Eikä ole kauheasti ollut intoa. Nyt olis intoa, ja ehkä jaksaminenkin alkaa palata, mutta aikaa ei ole... En tajua, miten muut pienten lasten vanhemmat ehtii tehdä mitään omaa, musta tuntuu, että kaikki aika menee lasten kanssa leikkiessä/touhutessa, ja se aika, minkä ne leikkii keskenään (hyvällä mäihällä ehkä puoli tuntia päivässä), kuluu siihen, et yrittää ehtiä hoitaa edes jotain kotitöitä. No, lapset kasvaa, joten ehkä mäkin joskus taas ehdin tekemään jotain...

Keväällä sai A pari puseroa, joissa oli hänen itsensä piirtämiä kuvia. Silloin jo teki itselle mieli samanlaisia. Nyt sain aikaiseksi toteuttaa puseron A:n piirtämästä kuvasta. Kangasvärejä en alkanut käyttää, kun oli tumma pusero, vaan maalasin kuvan kloriitilla (idea löydetty Tilli Mössönpoika ja muita ihania -blogista)

Tähän varmaan olisi joku helpompikin keino, mutta mä tein näin: Kopioin A:n piirtämän kuvan leivinpaperille (ei tarvinnut taaskaan tuhota sitä alkuperäistä!). Laitoin puseron sisään sanomalehteä, ettei lähde väri selkäpuoleltakin vahingossa. Pistelin leivinpaperiin ääriviivoja myöten reikiä, asettelin paperin paikoilleen puseron päälle ja maalasin ääriviivoja pitkin kloriitilla. Otin paperin pois ja viimeistelin jäljen pensselillä, niistä pistelyrei'istä kun ei tullut maailman siistein kuva.

Olin vähän yllättynyt, kun kloriitin jäljiltä jäi vaaleanpunainen kuva, olin kuvitellut, että väri lähtisi valkoiseksi asti, tai jäisi vaaleansiniseksi. Mutta tää on aika kiva. Kuvan esiin tulemista oli kiva seurata, olis varmaan A:sta aika jännää myös. Ihan vielä en uskalla sen kanssa alkaa kloriitilla puuhaamaan, osin siksi, että neidillä on vieläkin vähän sellainen vaihe, että tekee mieli tehdä kaikkea mahdollista kiellettyä, ja osin siksi, että sillä on ikävä tapa aina piirtelyn lopuksi sutata piirustukset. Kunhan se vähän kasvaa, niin sitten...

(kuva puserosta on nyt ihan onneton, paita on mulla päällä ja nappasin vaan äkkiä kuvan, kun nyt kerrankin ehdin hetkeksi istahtaa blogia päivittämään...)

Äiti.

Piirtänyt viime keväänä A, vajaa 3v.

Ihan mun näköinen kuva on...

Lupasin joskus keväällä tehdä ystäväni 1-vuotiaalle tytölle juhlamekon. Tein ensin meidän H:lle kokeiluversion (ovat aika saman kokoisia ystävän tytön kanssa, vaikka H on puoli vuotta nuorempi), josta tuli niin kiva, että päätin tehdä A:lle samanlaisen, saavat tytöt sitten uuden serkkunsa kastajaisiin samanlaiset mekot. A:n mekko on vielä aloittamatta, mutta se ystävän tytölle tilattu mekko valmistui vähän ennen mun töiden alkua, ja on jo päässyt käyttöönkin. Ystävä siis valitsi kankaat ym, mä sit vaan toteutin. Tykkään. (kiitos Mil kuvasta!)

Ryppytaftista tehty, yläosassa on vuori. Yläosan kaavan muokkasin jostain valmiista puseron kaavasta, koko on muistaakseni n. 80/86 cm. Mekon selässä on piilovetoketju ja vyönauha on irrotettava (ja tuppaa nähtävästi nousemaan paikoiltaan). H:lle on tosiaan samanlainen, mutta eri värinen valmiina, ja A:lle aion vakaasti tehdä myös, kunhan tässä nyt ennätän... Ne kastajaiset on onneksi meidän syysloman päätteeksi, joten ehkä mä sitten viime tingassa taas ompelen... Meidän tyttöjen mekkojen kaveriksi pitäisi vaan löytää jostain tummanruskeat sukkikset ja puserot, kun mun mielestä mitkään muut ei nyt vaan kerta kaikkiaan sovi.

Aina tulee tänne raportoitua vaan valmistuneista jutuista. Nyt kaivelin esiin kaikki keskeneräiseni:

Tuosta kankaasta on tulossa mulle hame. Kesäiset säät taitavat tältä vuodelta olla ohi, joten saa nähdä, milloin jaksan sen kursia kokoon... Kankaat on siis leikattu. Vaaleanpunaisesta kerästä on tulossa A:lle lapaset. Ensimmäinen lapanen on peukaloa vaille, toinen vasta alullaan. Pitäisi saada valmiiksi ennen lapaskelejä. Vaaleansininen (tai oikeastaan aika turkoosi) on Zetor-huivin alku, ollut kesken muutaman vuoden, teen sitä aina silloin tällöin kerroksen verran, eli tulee varmaan olemaan kesken vielä jonkin aikaa. Punainen monivärinen on sukka. Aloin tehdä A:lle sukkia, mut kyllästyin, en enää edes muista miksi. Nuo sukat ei kyllä enää mahdu edes H:lle. Kannattais varmaan tehdä ne valmiiksi, kun toinen on jo päättelemistä vaille valmis ja toisestakin puuttuu enää kärkikavennukset. Sitten on punainen huivinalku, jota tein syksyllä 2007. Luulen, että puran tämän, koska tykkään tuosta langasta kovin, enkä kyllä varmaan ikinä jaksa tehdä tätä huivia valmiiksi asti. Sitten on "aktiivisesti kesken" vauvan villatakki (tuo valko-vihreä). Siitä puuttuu toinen hiha, on jumittanut viime keväästä (siitä asti, kun totesin, ettei se enää mahdu H:lle). Teen kyllä valmiiksi, kunhan ennätän, koska tälle on housut pariksi jo olemassa, ja elän toivossa, että vielä joskus saatais meille uusi vauva niitä käyttämään. Ja sit vielä tuo vihreä mohair-homma, siitä on tulossa (toivottavasti) mulle jonkin näköinen bolero-neuletakki. Sitä oon nyt tässä parina iltana neulonut, takakappale alkaa olla kohta valmis.

Tosin tuossa kun äsken ihmettelin, et miten noita keskeneräisiä on noin vähän, muistin muutaman muun kaappien kätköissä lojuvan, mm. pari helmityötä, yhdet hopeaketjukorvikset, t-paidan, keskeneräisen koptikirjan...

Kauheasti olis myös kaikenlaista odottelemassa. "Odottelukorissa" on seuraavat:

Paljon kankaita täällä! Sen takia, että yleensä mulla on kesken yksi ompelus kerrallaan, korkeintaan kaksi, kun taas neuleita on usein montakin. Harmaasta kankaasta on tulossa sohvatyynyt olohuoneeseen (meillä on tuosta kankaasta verhot), vihreästä kankaasta pitäis tehdä A:lle juhlamekko (deadline siskonlapsen kastajaiset joskus oletettavasti syys-lokakuussa), kelloon pitäis tehdä uusi ranneke tai jotain, punaisesta kankaasta oon ajatellut itselleni joko mekkoa tai toppia, saa nähdä. Vaaleanpunainen kangas on vanha verho, josta pitäis muokata kappa ja tuo kelta-vihreä odottelee pääsyä kassiksi. Keltaisesta langasta pitäis saada lapsille pipot ennen talven tuloa ja punainen ja musta lanka ovat Miehen synttärilahja: uusi hirvenmetsästyspipo! Saapas nähdä, ehdinkö sitäkään pipoa tehdä ennen hirvestyksen päättymistä... :) Nää on siis sellaisia, jotka ihan oikeasti aktiivisesti odottavat, että ehtisin niistä jotain tehdä. Kaikenlaisten aikomusten lista onkin sitten pitkäpitkäpitkä...

Neuloin keväällä H:lle neuletakin bambulangasta. Siitä tuli niin ruma, että en viitsinyt laittaa vetoketjua, josta syystä neuletakkia ei käytetty koko kesänä. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin sen vetskarin. Pusero on justiinsa sopiva, eikä se enää näytä niin kamalan rumaltakaan...

vauvan neuletakki

koko: ohjeen mukaan 1-vuotiaalle

lanka: Novita bambu, menekkiä en enää muista

puikot: hmm... varmaankin 3 tai 3,5mm

malli: jostain vanhasta Modasta muokattu

(voi miksi ihmeessä en laita tietoja ylös heti neuleen valmistuttua!)

Vähän kaula-aukko lörpättää, mut muuten on kaikin puolin kiva ja hyvä ja sopiva jne. Hihoissakin on vielä sen verran pituutta, että mahtuu jonkin aikaa. Tein raidoituksen omasta päästä ja tarkoitus oli tehdä A:lle samanlainen takki, ihan sillä mielellä, et ois tytöillä samanlaiset (ja siksi käytin tuohonkin kolmea väriä, kun oli ajatus, et saan näihin kahteen takkiin käytettyä kaikki jemmassa olevat Bambut). Mutta en kyllä sitä A:n takkia viitsi alkaa tekemään, varsinkaan kun en millään sais sitä valmiiksi ennen kuin tuo H:n on jo liian pieni... Että nyt mulla on sitten kolmea väriä Bambua sekalaisia määriä, niin ettei mistään väristä saa mitään yksikseen... äh.

Mikähän nyt on, kun en vaan saa aikaiseksi tän blogin päivitystä... No, nyt on ainakin se, että aloitin pari päivää sitten työt kolmen vuoden kotiäitielämän jälkeen, joten kaikki se aika ja energia, mikä ei mene töihin, menee kyllä lapsiin.

Mutta tämmöinen valmistui alkukesästä:

Vauvan mekko

n. 62/68cm

Tein tuon ihan vaan silkasta ompelun ilosta, kun teki mieli tuosta kangaspalasta jotain kivaa tehdä. Käyttäjää tälle ei siis ole tiedossa, en ihan ole vielä päättänyt, laittaisinko Taitomaahan vai jemmaisinko lahjalaatikkoon, kaipa enemmin tai myöhemmin syntyy tyttövauva jollekin sellaiselle kaverille, jonka maun mukainen tuo mekko olis. Itse en todellakaan ole retron ystävä (ja mun mielestä tää on aika retro), mut silti jotenkin tykkään tästä. En kai olis sitä kangaspalaakaan tullut muuten ostaneeksi. Tuo on siis jotain ohutta puuvillaa, jota oli rasittavaa ommella, kun se tosiaan on ohutta! Mutta nopeatekoinen mekko oli, ei varmaan mennyt edes kahta tuntia, vaikka sentään piirsin kaavatkin omasta päästä jne. Joku osaavampi ompelija varmaan hurauttaisi tuon tunnissa. Yksityiskohdista vielä sen verran, että molemmilla olkapäillä on nepparit ja yläosa on kaksinkertainen.

Kylläpä on viime kerrasta vierähtänyt aikaa! En ole kylläkään kauheasti viime aikoina käsitöitä jaksanut tehdä, mutta jotain kuitenkin. Pitäis vaan jaksaa ja ehtiä niitä kuvata, tai jotain...

Käytiin tällä viikolla Tallinnassa, ihan päiväseltään lasten, miehen ja appivanhempien kanssa. Oli ihan mukavaa. Millekään varsinaiselle langan- tai käsityötarvikkeidenostoreissulle en mennyt, mutta jotain tarttui matkaan:

Tykkään ihan kauheasti noista puisista napeista. Niitä on hurjan kiva vaan katsella, vaikka onhan niille toki käyttöäkin. Pieniä nappeja ostin kaksi kuuden sarjaa, jotta saan vaikka vauvan villatakkiin tms kivat napit. Noi isot pyöreät on oikeasti tosi isoja, toimivat kivasti vaikka riipuksena, koristeena laukussa tms tai jos jonkun vaatekappaleen kiinnittämiseen tarvii vaan yhtä isoa nappia. Kolmikulmaiset samaten on aika isoja, niistä oon ajatellut ainakin parista tehdä hiussolkia.

H:lle painoin joskus aikoja sitten kuvat pariin puseroon. Silloin jo ajattelin, että isommankin pitää saada joku kiva pusero. Tilasin sit pari peruspuseroa h&m:ltä. Ensin ajattelin, et A saa ite piirtää suoraan niihin, mutta kun sen piirustukset on välillä mitä sattuu, ja kuitenkin on kiva, jos puserossa on jotain muutakin kuin sotkua, niin päätin tehdä vähän mutkikkaammin. Viime viikonloppuna se sattui piirtämään tosi kivat kuvat meidän perheenjäsenistä, ja päätin sitten siirtää ne puseroihin. Otin kuvista kopiot (en raskinu tuhota alkuperäisiä!) ja hiilipaperin avulla jäljensin kuvan puseroon ja sitten ihan tavallisella tekstiilitussilla piirsin jäljennöksen päälle. Noi kuvat on siis A:n ite piirtämiä (neiti täyttää kohta kolme), vähän jouduin muutamaa suuta ja raajaa lyhentämään, kun ne ei olis mahtunu puseroon. Mutta muuten en muokannut mitenkään. Aika ihania ne on. Nyt vaan pitää toivoa, ettei neitokainen vedä tästä sitä johtopäätöstä, että vaatteisiin saa piirtää...

isi ja äiti

A sukat jalassa

(Kuvat on taas napattu vauhdilla, ennen kuin edes ehdin silittää puseroita. H:n kuva oli sellainen pieni onneton piperö, sen jäljensin tuon vaaleanpunaisen puseron selkäpuolelle ihan helmaan, mutta siitä en nyt ole kuvaa)