Mä olen vähän tällainen, kun innostun jostain, teen samaa juttua tsiljoona kappaletta. Viikonloppuna sain koko lauantain omaa aikaa, ja siinä mitään tekemättömyyden ja mehunkeiton, psykologian tenttiin lueskelun, siivoilun ja telkkarin tuijottelun ohessa syntyi pari pussukkaa lisää.

Vanhoista farkunlahkeista. Edellisten pussukoiden valmistuttua etsiskelin halpoja vetoketjuja, ja kun olin jo lyhyempiä tilannut Ebaysta hoksasin Karnaluksin. Sieltä tilasinkin sitten kasan 40-senttisiä vetskareita ja muutaman pitsin- ja nauhanpätkän. Tuo leveämpi pitsi on Karnaluksista, ohuempi omista jemmoista. Mä niin tykkään pitseistä.

Tämä on kooltaan suunnilleen 8x10x30cm. Se tuli nyt toistaiseksi mulle projektipussukaksi. Kovin isoa neuletta tuonne ei mahdu, mutta harvemmin mä kovin isoja neuleita mukana kuljettelen, kotona ne mahtuu pariin käsityökoriin.

Vuori on Eurokankaan palalaarista ostettua käsityöpuuvillaa.

Ja sitten toinen:

Toinen pussukka on vähän ensimmäistä pienempi. Farkunlahjetta tämäkin. Olin ensin ajatellut ommella kylkeen vielä keltaisia ja oransseja nappeja "asetelmaksi", mutta onneksi en ommellut, tykästyin tähän tällaisenaan.

Keltaisen pussukan vuoriksi löytyi pieni pala jostain useampi vuosi sitten jemmattua kasettikangasta. Tää on ihanaa, mutta nyt siitä on jäljellä enää pari yksinäistä kasettia.

Mulla olis pariin pussukkaan lisää kankaat leikattuna, mutta ei tahdo löytyä aikaa ompeluun. Ja nyt mieskin on työreissulla, joten en voi ommella (pienin pelkää ompelukoneen ääntä). Mutta jospa vaikka ensi viikolla ehtisi, kun vietetään koko perhe syyslomaa. Mies on jostain ihmeen syystä sitä mieltä, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan siinä, kuinka monta pussukkaa mä tarvin itselleni (miten niin? Voiko naisella olla liikaa eri kokoisia pussukoita?). Pitää kai yrittää olla rakastumatta seuraaviin tuotoksiin liikaa, jotta raskii antaa vaikka lahjaksi :)

Vielä loppukevennyksenä pari tosielämän kuvaa. Tällaista se on kun äiti yrittää saada valokuvattua juttuja blogiin:

Kuvatkin ovat vähän jännän värisiä, mun kamera (ja siis mä) ei ehtinyt säätää asetuksia sitä vauhtia kun valaistus muuttui, pieni kuvausassistentti kun tykkää leikkiä mun yölampulla, jonka valo on säädettävissä :)