Mulla on vähän kaksijakoinen suhde noihin pätkävärjättyihin lankoihin, joiden tulisi tuottaa kirjoneuleen näköistä kuviota. Musta niitä on tosi kiehtovaa neuloa. On jännää nähdä, millainen kuvio syntyy ja mitä väriä tulee seuraavaksi. Mutta sitten samalla mä en voi mitenkään ymmärtää, kuka värisokea sekopää ne värit on päättänyt. (Ja kuka värisokea sekopää haluaa ne karmeat lopputulokset jalkoihinsa.)

Tää Regian Arne&Carlos -värjätty lanka ei ollut siinä suhteessa mikään poikkeus. Sormia syyhytti päästä neulomaan sitä, neulominen oli oikein nautinnollista, kun saattoi joka raidan jälkeen päivitellä, että "ei oo tottakaan, miten ruma! Onko jollekin maksettu tän suunnittelusta?!", oli helppo neuloa toiselle tarkoitettua sukkaa, kun ei käynyt pienessä mielessäkään, että olispa ihana pitää nää itse (paitsi lanka tuntui tosi mukavalta, että ehkä siinä mielessä). Lopputulos on niin ruma, että on jo melkein hieno.

Musta on ihanaa, että saan joskus lahjaksi näitä muka-kirjoneule-lankoja, koska tosiaan tykkään kovasti neuloa niistä (toisille). Mulla on myös onneksi lähipiirissä ihmisiä, joiden mielestä nämäkin sukat on nätit. Hienoa, että kaikilla ei ole samanlainen maku!

Loppupäätelmä langasta ja sukista: nautin näiden neulomisesta ja yhtä paljon nautin niiden pois lahjoittamisesta.

Sukat

Koko: n. 38

Lanka: Regia Arne & Carlos

Puikot: 2,5mm

Malli: perussukka varpaista alkaen ja tiimalasikantapäällä

 

Nämä sukat olivatkin ainut helmikuun aikana valmistunut neule. Näiden myötä tuli tosin lankalaihikseen koko kerän verran eli 100g miinusta, sillä meidän esikoinen pyysi loppukerää itselleen. Lapset saivat joululahjaksi lasten kangaspuut ja kuulemma tästä langasta tulisi hyvä matto nukkekotiin. Niin varmasti tulisikin, kunnon räsymattomeininkiä! Muuten lankalaihis etenee surkeaakin surkeammin, ostin helmikuussa 2 kerää Nallea, joten tämän hetken kokonaistulos on muistaakseni -58g. Helmikuu tosin meni hyvin pitkälti tenttiin lukiessa (kokopäivätyö, 3 pientä lasta ja harrastusopiskelut on muuten melko aikaavievä yhdistelmä), joten sikäli ihan hyvä, että sain edes jotain tehdyksi.

Toinen lopultakin tehdyksi saatu asia oli lastenhuoneen verho. Viime keväänä ikkunaremontin yhteydessä annoin kyytiä vanhoille verhotangoille ja verhoille (jotka oli ikivanhoja, kulahtaneita ja tahriintuneita, sukulaisten nurkista meille kulkeutuneita). Vanhoista verhoista tuli muuten lapsille oivallinen kesämaja. Siitä asti meillä on kuitenkin ollut 5 huonetta vailla verhoja. Syksyllä sain aikaiseksi ostaa lastenhuoneeseen verhokankaan ja nyt sain aikaiseksi ommella sen. Menihän siihen ompeluun melkein tunti...

Huoneessa asuu 5-vuotias ballerina-prinsessa ja 3-vuotias autopoika. Molemmat ihastuivat kankaaseen.

Nyt on enää 4 huonetta verhoa vailla :D